Suolahoito on vuosisatoja vanha hoitomuoto. Jo keskiajalla ihmiset huomasivat suolahoidon vaikutukset. Munkit hoitivat sairaita suolaluolissa, joissa he hienonsivat suolakiveä ja potilaat hengittivät tätä suolahiukkasia sisältävää ilmaa.

Myöhemmin huomattiin, että suolakaivoksissa työskennelleet ihmiset olivat hengityselimistöltään terveempiä eikä heillä esiintynyt keuhkosairauksia kuten muulla väestöllä.

Hengitysteiden kautta menevä suolapöly irroittaa limaa sekä ohentaa paksuuntuneita limakalvoja, joka helpottaa tältä osin hengittämistä. Suolapölyllä on desinfioiva vaikutus ja se kulkeutuu tehokkaasti hengitysteiden pienimpiin sopukoihin.

Suolapöly kerää itseensä tehokkaasti kosteutta. Tämän ansiosta, kun suolapöly on kosketuksissa ihon kanssa se desinfioi ja kosteuttaa ihoa sekä säilyttää ihon luonnollisen kimmoisuuden.

Suolahoitoa on käytetty jo useiden vuosikymmenien ajan monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Luonnon muovaamia suolaluolia on hyödynnetty hoitotiloina ja samalla tavalla toimivia hoitohuoneita on alettu rakentaa kylpylöihin. Euroopassa on tällä hetkellä arviolta yli 600 suolahuonehoitoa antavaa toimipaikkaa. Joissakin maissa suolahuonehoito on otettu osaksi yhteiskunnan tukemaa terveydenhoitoa.